keskiviikko 1. elokuuta 2012

UNELMIEN TILKKUTÄKKI

Moi!

Olen Sara ja kiertelin kesäkuussa Intiassa. Lähdin matkaan avoimin mielin rinkka selässä ja minulle vielä tuntematon määränpää  jännittävänä seikkailuna edessä. Luulin tietäväni Intiasta jo  etukäteen paljon, mutta silti reissuni aikana yllätyin kerta toisensa  jälkeen. Kohtasin matkallani värejä, tuoksuja, kauneutta, rumuutta, rikkautta, köyhyyttä ja kaikkea siltä väliltä. Mutta kaiken matkallani  kohtaaman lisäksi en osannut edes aavistaa, että parhaat ja  mieleenpainuvimmat asiat kokisin pienessä Atheswartalan kylässä  tutustuessani Canelipuu- kouluun.



Jos minun pitäisi kuvailla Canelipuun koulua yhdellä adjektiivialla,  valitsisin sanaksi "lämpö", enkä suinkaan tarkoita sillä kesäkuun lämpöä, joka huiteli koko reissun ajan pitkälti yli 40 asteessa,  vaan  koko koulun väkeä, niin lapsia kuin aikuisiakin. Vierailuni ajan asuin Matunin (Intian pääkoordinaattorin) ja  hänen  perheensä luona. Päivien aikana Matun toimi  oppaana ja tarvittaessa  myös tulkkina.

”Good morning madam!”, kaikui kauas, kun noin 130 ruskeaa  silmäparia  tervehti käsi lipassa minua aamuisin. Alun jännityksestä päästyään  lapset olivat innokkaita ja uteliaita tutustumaan. Vaikka meillä ei  yhteistä kieltä ollutkaan, kommunikointi onnistui silti. Välillä  lapset nappasivat englanninkielisen sanan sieltä täältä ja toistelivat niitä " hello, thank you" , lisäksi hihittely  ja elekieli auttoivat  kommunikoinnissa. Myös tuliaiskarkit kelpasivat kaikille ilomielin!


Koulun opettajat olivat myös kiinnostuneita vierailustani.  Kunkin koulupäivän jälkeen kokoonnuimme juttelemaan ja jakamaan  kokemuksia. Olen ammatiltani opettaja ja myös siitä johtuen meillä riitti paljon keskusteltavaa muun muassa erilaisista opetusmetodeista. Opettajat halusivat tietää paljon myös suomalaisesta koulujärjestelmästä.

 Vierailuni aikana toteutin  "Unelmien tilkkutäkki"- projektin. Toin  koululle tuliaisena kangastusseja ja kangastilkkuja. Jokainen lapsi sai oman tilkun ja tehtäväkseen piirtää suurimman unelmansa. Lapset  innostuivat tehtävästä ja väreistä. Unelmia syntyi taitavien taiteilijoiden käsissä. Lapset haaveilivat mm. omasta talosta, veneestä, ruuasta ja sateesta. Löytyipä muutaman pikkutytön  tilkuista  myös kuvat tulevasta aviomiehestä.



Ompelin tilkut täällä Suomessa yhdeksi isoksi unelmien  tilkkutäkiksi.  Täkki vierailee elokuussa ensin omassa kakkosluokassani ja sen  jälkeen lähetän sen omistajilleen Atheswartalaan. Sama projekti on tarkoitus  toteuttaa myös täällä Suomessa ja katsoa miten intialaisten ja suomalaisten lasten unelmat eroavat toisistaan. Minä, Matun sekä  Canelipuu- koulun opettajat haaveilemme myös, että onnistuisimme  jatkossakin pitämään yhteistyötä yllä luokkiemme välillä esimerkiksi kirjeenvaihdon merkeissä.

Vierailu Atheswartalassa oli ehdottomasti Intian matkani kohokohta.  Vierailuni viimeisenä päivänä sain vielä osallistua kunniavieraana  koulussa järjestettyyn Cultural program -juhlaan, jossa lapset  esiintyivät. Kaikki se vieraanvaraisuus, lämpö, ystävällisyys ja  onnellisuus oli jotain niin suurta, etten osannut vastaavaa edes  kuvitella. Tästä kaikesta myös suomalaisilla niin lapsilla kuin aikuisilla olisi paljon opittavaa. Kiitos Matun, Mohas, Modhumita,  Putul, Anita, Falguni, Rajkumar ja Eti sekä tietenkin kaikki koulun ihanat oppilaat. Osa minusta jäi teidän luoksenne Atheswartalaa. Tahdon kiittää teitä koko sydämestäni, ehkäpä vielä joku päivä tavataan!


Tässä valmis Unelmien tilkkutäkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti